Olipas mukava viikonloppu. Poika lähti T:n kanssa laivalle, oli ekaa kertaa semmoisella reissulla. Olivat diskoilleet hohtavat valopannat päässä, ja karaokea vetäneet ensimmäisinä. T oli nauranut maha kippurassa poikien toilailuille. Poika sai drinkin (alkoholittoman tietysti) siitä hyvästä, että oli ollut ensimmäinen karaoke-esiintyjä. Krokotiili-Rock on saanut uuden kuninkaan.
Erityistä kiitosta T antoi pojan empaattisuudesta. Siinä missä toinen poika oli osottanut vastaan tullutta käpsää sormella ja nauranut, poika oli nipistänyt suunsa kiinni ja vasta seuraavana päivänä kertonut mietteistään. "On se kurjaa kun on joutunut syntymään lyhyeksi. Onneksi sillä on tommoset pelit ja vehkeet (sähköinen pyörätuoli) millä se pääsee kulkeen. Mä jo eilen sitä mietin että mitähän senkin elämästä tulee." Muutenkin "Pykholman" reissu oli onnistunut oikein hyvin. :)
Tässä samalla viikolla poika kovasti syytti ensin itseään, sitten minua ja sitten Jumalaa siitä, että hänestä on tullut ADHD. "Mulla on maailman kurjin syntymävika!" se huusi. Kysyin sitten, olisitko mieluummin sokea. Noen, sain vastaukseksi. No olisitko mieluummin yksjalkanen. Noen. No oisitko sitten mieluummin tyhmä? NOEN! Eihän se sitten ole maailman kurjin syntymävika, kun näet mihin meet, pääset sinne nopsaan ja vielä tiedät miksi. "No niin kai. Mutta ei toi lohduttanut ku vähäsen."
Pojan ollessa laivalla joraamassa minä ja mies olimme kotona. Perjantaina se sammui kymmeneltä ja lauantaina seitsemältä. Onneksi naapurintäti tuli sitten kyläileen, vaikka ei mulla yksinolemista vastaan mitään olekaan. Saan kirjoittaa ihan rauhassa. Mutta oli mukavaa ottaa vinkkua (koko tammikuu tähän asti selvinpäin!) ja pelata scrabblea. Se on muuten peli joka aapelista puuttuu.
Erityistä kiitosta T antoi pojan empaattisuudesta. Siinä missä toinen poika oli osottanut vastaan tullutta käpsää sormella ja nauranut, poika oli nipistänyt suunsa kiinni ja vasta seuraavana päivänä kertonut mietteistään. "On se kurjaa kun on joutunut syntymään lyhyeksi. Onneksi sillä on tommoset pelit ja vehkeet (sähköinen pyörätuoli) millä se pääsee kulkeen. Mä jo eilen sitä mietin että mitähän senkin elämästä tulee." Muutenkin "Pykholman" reissu oli onnistunut oikein hyvin. :)
Tässä samalla viikolla poika kovasti syytti ensin itseään, sitten minua ja sitten Jumalaa siitä, että hänestä on tullut ADHD. "Mulla on maailman kurjin syntymävika!" se huusi. Kysyin sitten, olisitko mieluummin sokea. Noen, sain vastaukseksi. No olisitko mieluummin yksjalkanen. Noen. No oisitko sitten mieluummin tyhmä? NOEN! Eihän se sitten ole maailman kurjin syntymävika, kun näet mihin meet, pääset sinne nopsaan ja vielä tiedät miksi. "No niin kai. Mutta ei toi lohduttanut ku vähäsen."
Pojan ollessa laivalla joraamassa minä ja mies olimme kotona. Perjantaina se sammui kymmeneltä ja lauantaina seitsemältä. Onneksi naapurintäti tuli sitten kyläileen, vaikka ei mulla yksinolemista vastaan mitään olekaan. Saan kirjoittaa ihan rauhassa. Mutta oli mukavaa ottaa vinkkua (koko tammikuu tähän asti selvinpäin!) ja pelata scrabblea. Se on muuten peli joka aapelista puuttuu.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home