Kävin kuulemassa opettajan arviot äidinkielen kirjoituksesta. Sanoi suoraan, että oli ryhmän paras kirjoitus, ja että lähellä oli ettei itku tullut viimeisessä kappaleessa. Opettajan sanoin: "Ei siksi, että se olisi ollut ylenpalttisen koskettava, vaikka ylisanat kyllä loppuukin, kun tämä on niiin mainio kirjoitus, vaan siksi, että tämä on hatara! Ensimmäiset kirjoitusvirheet viimeisessä kappaleessa ja lauseenrakenteet, siis en edes ymmärrä mihin näillä asioilla nyt viittaat." Hyvä ettei itku päässyt itseltänikin. Ainoa toivoni saada ällä, aikuisten oikeesti, on äidinkieli. Ja kun siinä luin sen viimeisen kappaleen, en voi muuta sanoa kuin että oikeassa on opettaja. Se oli hataraa tekstiä. Vaikka miten siinä yritin tehdä sen pointin ja johtaa tekstin takaisin otsikkoon, niin se meni liian kikkailuksi.
No, arvon opettaja tuumasi, että ensi maanantaina mun on vedettävä otsikkoaineesta reilut 95 pistettä niin lähtee varmana ällänä ainakin. Ei mitään paineita, mutta... voi että mua harmittaa. En minä ole vetänyt otsikko- tai muistakaan aineista koskaan 93 pistettä parempaa, ja sekin tuntui silloin kerran tulevan vahingossa. En minä niitä kyllä ole kuutta tuntia kirjoittanutkaan, ei sen puoleen. Mutta siinä tilanteessa tein parhaani, jos se ei ällään riitä niin sitten ei. Ehkä musta ei tulekaan kirjailijaa.
No, arvon opettaja tuumasi, että ensi maanantaina mun on vedettävä otsikkoaineesta reilut 95 pistettä niin lähtee varmana ällänä ainakin. Ei mitään paineita, mutta... voi että mua harmittaa. En minä ole vetänyt otsikko- tai muistakaan aineista koskaan 93 pistettä parempaa, ja sekin tuntui silloin kerran tulevan vahingossa. En minä niitä kyllä ole kuutta tuntia kirjoittanutkaan, ei sen puoleen. Mutta siinä tilanteessa tein parhaani, jos se ei ällään riitä niin sitten ei. Ehkä musta ei tulekaan kirjailijaa.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home