(päähän)pistoja

Minä lyhyesti: 29-vuotias nainen. Valmistuin yo-laborantiksi 2.6.2006 - tällä hetkellä sijaisena terveyskeskus-laboratoriossa. Perheeseen kuuluu lisäkseni mies, 9v. poika ja kissa. Poika on diagnosoitu ADHD-lapseksi. Olen aktiivinen käsitöiden tekijä, aapelipelaaja sekä kirjoittaja - dekkaria ja lastenkirjoja pukkaa! Blogin nimi tulee paitsi ristipistotöistä, myös muista hullutuksista. ;)

maanantaina, maaliskuuta 20, 2006

Tänään äidinkielen otsikkoaine vuorossa. Valitsin aiheen, jossa ei ollut erikseen tehtävänantoa, vain otsikko: "Toisen silmin". Saisikohan tuon referoitua tuoreesta muistista tähän:

"Ollessani kuusivuotias tapasin voivotella isosiskolleni yksinäisyyttäni. Asuimme tuolloin syrjässä asutuksesta ja ensimmäiseen kouluvuoteenikin oli vielä matkaa. Sisko oli jo täysi-ikäinen, joten hänestäkään en löytänyt itselleni leikkikaveria. Siskolla oli kuitenkin tapana lukea minulle iltaisin tarina. Eräänä iltana hän kertoi tarinan Tiinasta.

Tiina oli kahdeksanvuotias, vaaleahiuksinen reipas tyttö. Hän asui ihan tavallisessa talossa ja ihan tavallisessa perheessä. Tiinassa oli kuitenkin jotakin erikoista. Hänellä oli kaksoissisar nimeltä Jenni. Heillä oli myös neljä muuta sisarusta, joten perheessä riitti vilinää ja vilskettä. Kaksoset olivat kuitenkin erottamattomat. Toinen tiesi aina, miltä toisesta tuntui tai mitä tämä ajatteli. Maailmassa ei ollut toisia kaksosia, jotka olisivat olleet toisilleen läheisempiä kuin he olivat. Niinpä juuri heille sattui jotakin hyvin erikoista heidän yhdeksänvuotissyntymäpäivänään."

Tähän väliin kerroin kyseisen sadun pääpiirteittäin, johon liittyi noita ja haltia. Haluan joskus julkaista sen, joten en tähän sitä referoi.

"Tarina oli menestys. Pyysin siskoa kertomaan sen joka ilta uudelleen, ja ajan myötä kaksosille kehkeytyi myös uusia seikkailuja. Päivisin leikin mielikuvitussiskoni kanssa pohtien tulevia seikkailujamme ja unohdin olevani yksinäinen. Muistelen vieläkin tuota vuotta suurella lämmöllä. Pian seitsemän vuotta täytettyäni sisko sai toiselta paikkakunnalta töitä ja muutti pois kotoa. Minä menin kouluun ja sain ihan oikeita ystäviä.

Tarinalla oli kuitenkin kauaskantoiset seuraukset. Monissa kiperissä tilanteissa tulin miettineeksi Tiinaa ja hänen erehtymätöntä oikeudentajuaan. Tiinasta tuli omatuntoni ääni ja hänen avullaan selvisin monista suurimmista nuoruuden sudenkuopista.

Saavutettuani riittävästi ikävuosia ymmärsin kuitenkin, että tarinan suurin lahja oli sen kyvyssä opettaa minulle empaattisuutta. Tiina tarjoaa minulle aina ne toiset silmät, joiden kautta katsoa elämää, ihmisiä ja eri tilanteita.

Empaattisuus on hieno hyve, mutta silläkin on varjopuolensa. Tiinan silmiin pujahtaessani tulin sokeaksi itselleni. Äkkiä tajusin, miten vaikeaa onkaan seistä omilla jaloillaan omien sanojensa takana, osoittaa itselleen huomiota ja tietää, mihin olen menossa. Onneksi ajan kanssa tasapainoilu toisten ihmisten tarpeiden ja omien voimavarojensa kanssa on tullut helpommaksi.

Keksiessään tarinan kaksosista siskoni ei aavistanut tarinan pitkäaikaisvaikutuksia. Hän halusi vain lahjoittaa satuihin rakastuneelle pikkusiskolleen mukavaa mietittävää ja hieman lievittää yksinäisyyttäni. Hän onnistui mainiosti. Olen siitä kiitollinen ja Tiinalle paljosta velkaa. Hänen kauttaan opin näkemään omat vahvuuteni ja lopulta myös luottamaan niihin. Hänen avullaan opin myös näkemään toiset ihmiset antamatta omien näkemysteni tulla väliin. Uskon, että jokaisella ihmisellä on ne toiset silmät, vaikka niitä ei olisikaan sanataiteen keinoin taiottu kuusivuotiaana päähän. Useimmiten kyse on vain siitä, ettei niitä haluta nähdä."

Jokseenkin siinä. Mielestäni huonompi kuin viime maanantain Villihevosen selässä -aine.