pojan koulupalaveri
Tänään sitten palaveerattiin. Kun on niin huonosti mennyt alkuvuosi, ja minä itsekseni ajattelin että mikäs ihme se on, kun mulla on kirjoitukset kohta ja luen samalla ammattitutkintoa ja he tietävät sen. Tottakai poika reagoi vähempään huomioon kotona. Tammikuu ollut kotonakin kamalaa kaaosta, kunnes tehtiin systeemissä muutosta. Nyt meillä isäntä käyttää puoli tuntia iltaisin pojan iltasatuun, ja minä tunnin päivisin hänen läksyihin - tarvitsee jatkuvaa motivointia ja ohjausta ja palautetta. Muutaman päivän jälkeen voin sanoa jo, että itsellänikin on huomattavasti mukavampaa olla, kun olen antanut hänelle huomiota ja pystynyt vielä tekemään tilanteesta rakentavan ja hyödyllisen pojan koulunkin kannalta. Kotona sujuu nyt rauhallisemmin. Sen sijaan että hoitaisi oiretta, me iskimme isännän kanssa itse tautiin. Hyvä me! :)
Mutta sitten se tämänaamuinen. Ajattelin että täytyy heitä vain muistuttaa minun tilanteestani ja kertoa, että olemme jo tarttuneet ongelmaan ja että muutamien tulevien kriisiviikkojen jälkeen tilanne helpottaa, jos ei jo aiemmin nykyisen kotikäytäntömme johdosta.
Sitten esiin marssitetaankin koulukuraattori, kouluterveydenhoitaja, koulupsykologi, vararehtori, pojan opettaja ja pojan avustaja sekä perheneuvolan edustus. Sitten vararehtori jakaa kaikille kokouksen esityslistan, herraisä, ja hyvä ettei suuni loksahda. Sitten jaetaan raportteja kahdelta eri opettajalta, avustajalta sekä iltapäiväkerhosta. Tässä katkelmia:
Oman opettajan raportista (koko tämän ensimmäisen vuoden osalta):
Ohjeiden noudattaminen välillä todella tuskallista. Vaikeuksia ymmärtää ohjetta. Ei kestä epäonnistumista. Yrittää mielistellä. Jatkuvasti hermot kireällä. Poistettu luokasta käytävään. Poistettu luokasta pientilaan. Poistettu luokasta... poistettu luokasta... poistettu luokasta... (syyt vaihtelevia). Välitunnilla heitti luokkakaveria kävyllä silmään. Kuvistunnin päätteeksi hyppäsi tuolilta luokkakaverin päälle. Tönäisi tytön välitunnilla lumikeon päältä pois. Olisi potkinut luokkakaveria, ellen olisi kerennyt väliin. Ei siedä meteliä ellei ole itse sen aiheuttaja. Iskee usein nyrkillä pöytään. Heittäytyy lattiaan ja huutaa. Pelleilyä, häirintää, laulamista tunnilla. Aamupiirit eivät onnistu vieläkään. Perusnegatiivinen asenne. Välitunnilla kiristänyt neljäsluokkalaisia, uhaten rikkoa heidän lumilinnansa, jos ei saa rahaa."
Kyllähän tuolta rivien välistä meidän poika kurkistaa. Mutta on aika kaukana siitä empaattisesta, hyväntuulisesta kaverista, joka se myös on. Mun mielestä enemmän paistaa rivien välistä opettajan asenne asiaan, yritin ilmaista huoleni aiheesta, että edellisen päivän epäonnistumiset vaikuttaisivat seuraavan päivän motivointiin - jota poika tarvitsee todella paljon. Se kuitattiin käden heilautuksella ja sanottiin että "Me ollaan ammattilaisia. Tää on meidän duuni."
Oman avustajan raportista (myös koko vuoden ajalta- katkelmia):
"Useiden pyyntöjen ja kieltojen jälkeen ei lopeta hyräilyä. Väittää matematiikan kirjan valehtelevan. Kommentoi laskutehtäviä "EI TÄTÄ VOI LASKEA" "EI TÄMMÖSTÄ LASKUA OLEKAAN". Muut oppilaat hämmästyneitä. Joulun jälkeen sanonut useasti että koulussa kidutetaan ja kaikki tuijottaa ja opettajat kiusaa. Heittelee kyniä ja kumeja."
Avustaja kirjoittaa ehkä enemmän tapauskohtaisia muistelmia päivistä. Tämän luettuani ja kokouksessa kuunneltuani jäin miettimään, miksei missään puhuta hyvistä päivistä ja hetkistä, että eikö siellä mikään onnistu. Reissuvihkokin oli syksyllä täynnä näitä juttuja, ja vasta kun pillastuin siitä niin rupesi silloin tällöin tippumaan nihkeitä "Päivä ok." -kommentteja. Taas pelottaa asennevamma poikaa kohtaan.
No kokousta johtava vararehtori lykkää seuraavan raportin kouraan, se on opettajalta. Eli poika on pienluokassa avustajan kanssa, mutta käy normaaliluokassa tietyillä tunneilla, koska kuitenkin kuuluu yleisopetukseen eikä hänellä ole älyssä mitään vikaa.
Normaaliluokan opettajan raportista:
"Poika vaatii itselleen paljon tilaa. Häiritsee muita oppilaita ja estää siten myös oman oppimisensa. Syyttää opettajaa kiusaamisesta. Muutaman viikon kuluessa ylilyönnit vähentyneet ja tilanne rauhoittunut. Työn ilo lisääntynyt. Sai silti formatiivisessä matematiikan kokeessa luokan heikoimman tuloksen. Mekaanisen lukemisen kokeessa lukee sanat suoraan ja ikätasoisesti."
Onhan tämän sävy jo positiivisempi, ja sikäli yllättävä, että kyseinen opettaja ei pidä minusta. Kuuluu siihen kategoriaan, jonka mielestä kaikki ongelmat koulussa liittyvät kasvatukseen koulun ulkopuolella. Tammikuun osaltahan se ei edes olisi ollut väärä päätelmä. Opettaja veisasi joulujuhlassa kovaa ja korkealta, ja oli selvästi sitä mieltä että äänen laatu ei ollut ratkaiseva tekijä vaan osallistuminen, ja niinpä minäkin veisasin kun satuin siinä liki olemaan. Hän ei ollut edes tervehtinyt minua tullessaan paikalle, mutta laulaessani sain palkitsevan silmäyksen ja muistin äkkiä, millaista oli olla ala-asteelainen. Juhlan päätyttyä hän tuli juttelemaan, joten liekö tuolla pienellä tapauksella ollut jotain merkitystä. Usein ihminen arvioidaan hyvin pienten asioiden perusteella.
Vaikka kyllä minua hiukan nyppii tuo "luokan heikoin tulos". Eikö siihen olisi voinut vain mainita, että tulos oli heikko, ilman kommenttia luokan tasosta? Varsinkin, kun sitä tasoa ei kuitenkaan mainittu lukemisen kokeessa, jossa poika pärjäsi.
Noniin. Sitten pääsimme viimeiseen raporttiin kokouksen esityslistan kohdassa kaksi: Koulun tilanne ja pojan päivän kulku. Raportti on iltapäiväkerhosta.
"Poika on impulsiivinen eikä hallitse hermojaan. Käytös näkyy huutamisena ja nyrkin lyömisenä pöytään. Katseet ärsyttävät häntä. Iltapäiväkodissa on yli 20 lasta. Suuressa ryhmässä toimiminen ei tunnu onnistuvan. Syksy oli huomattavasti tasaisempaa kuin alkanut vuosi. Pojan leikit ovat rajuja, mistä seuraa, että toiset lapset arastelevat leikkiä hänen kanssaan."
Tässä vaiheessa mulla on mennyt jo mielenkiinto koko asiaan. En ymmärrä kokouksen tarkoitusta, kaikki pojan ongelmat ovat olleet tiedossa kaikkien asianosaisten keskuudessa ja kaikista ongelmista on myös kotiin tiedotettu. Koulussa tiedetään minun vaikeasta keväästä ja siitä, miten herkästi poika näihin vaikeuksiin reagoi. Tunnen olevani syytettyjen penkillä, enkä ymmärrä mitä tällä kaikella ajetaan takaa. Halutaanko poika erottaa koulusta ja sitä pohjustetaan nyt? Mietin valmiiksi, miten siihen suhtautuisin. Pyhää vihaa järjestelmää kohtaan virtaa suoniini.
Ja nyt kun mietin asiaa, en saa mitään järkevää enää esille viimeisestä puolesta tunnista. Selitin mitä pystyn kotona tekemään, ja selitin mitä en pysty. Minä en repeydy joka asiaan enkä siihen suostu. Pyysin kärsivällisyyttä. Pyysin ettei poikaa kohtaan nousisi asennevammaa (ainakin yritin, sanojani en enää muista). Yritin kertoa, miten tärkeää on positiivinen palaute kaikille, eritoten pojalle, että miten paljon paremmin läksyjen teko kotona menee, jos antaa 5-10 kehua yhtä korjausehdotusta vastaan. Kysyin missä avustaja on ollut ongelmatilanteissa. Perheneuvolan edustus oli puolellani ja teki omia ehdotuksiaan miten päiviä voidaan parantaa, en kyllä niitä muista mutta olin äärimmäisen tyytyväinen heidän paikallaoloonsa ja siihen, miten he aina ovat pojan puolella.
Koulun puolesta ehdotettiin taas aamupalaa (tuhannennen kerran, hitto soikoon, he eivät ole paikalla tunkemassa sitä väkisin kurkkuun koska sitä on tuhansia kertoja yritetty). Ja ilmeisesti jonkinlaista lukujärjestyksen uudistamista. En ymmärtänyt. Tämän takia kokous? Lukujärjestyksen uusimisen takia? Istuin 45 minuuttia kuuntelemassa pojan ongelmista jotka tiedän kaikki erinomaisen hyvin jo ennestään sen takia, että opettaja saisi luvan muuttaa hänen lukujärjestystään?? Helvetin perkele. Enkä päässyt lukion matikan tunnille tämän takia, ja joudun tekemään lisätehtäviä korvatakseni poissaoloni saadakseni kurssin läpi saaketti.
Mutta sitten se tämänaamuinen. Ajattelin että täytyy heitä vain muistuttaa minun tilanteestani ja kertoa, että olemme jo tarttuneet ongelmaan ja että muutamien tulevien kriisiviikkojen jälkeen tilanne helpottaa, jos ei jo aiemmin nykyisen kotikäytäntömme johdosta.
Sitten esiin marssitetaankin koulukuraattori, kouluterveydenhoitaja, koulupsykologi, vararehtori, pojan opettaja ja pojan avustaja sekä perheneuvolan edustus. Sitten vararehtori jakaa kaikille kokouksen esityslistan, herraisä, ja hyvä ettei suuni loksahda. Sitten jaetaan raportteja kahdelta eri opettajalta, avustajalta sekä iltapäiväkerhosta. Tässä katkelmia:
Oman opettajan raportista (koko tämän ensimmäisen vuoden osalta):
Ohjeiden noudattaminen välillä todella tuskallista. Vaikeuksia ymmärtää ohjetta. Ei kestä epäonnistumista. Yrittää mielistellä. Jatkuvasti hermot kireällä. Poistettu luokasta käytävään. Poistettu luokasta pientilaan. Poistettu luokasta... poistettu luokasta... poistettu luokasta... (syyt vaihtelevia). Välitunnilla heitti luokkakaveria kävyllä silmään. Kuvistunnin päätteeksi hyppäsi tuolilta luokkakaverin päälle. Tönäisi tytön välitunnilla lumikeon päältä pois. Olisi potkinut luokkakaveria, ellen olisi kerennyt väliin. Ei siedä meteliä ellei ole itse sen aiheuttaja. Iskee usein nyrkillä pöytään. Heittäytyy lattiaan ja huutaa. Pelleilyä, häirintää, laulamista tunnilla. Aamupiirit eivät onnistu vieläkään. Perusnegatiivinen asenne. Välitunnilla kiristänyt neljäsluokkalaisia, uhaten rikkoa heidän lumilinnansa, jos ei saa rahaa."
Kyllähän tuolta rivien välistä meidän poika kurkistaa. Mutta on aika kaukana siitä empaattisesta, hyväntuulisesta kaverista, joka se myös on. Mun mielestä enemmän paistaa rivien välistä opettajan asenne asiaan, yritin ilmaista huoleni aiheesta, että edellisen päivän epäonnistumiset vaikuttaisivat seuraavan päivän motivointiin - jota poika tarvitsee todella paljon. Se kuitattiin käden heilautuksella ja sanottiin että "Me ollaan ammattilaisia. Tää on meidän duuni."
Oman avustajan raportista (myös koko vuoden ajalta- katkelmia):
"Useiden pyyntöjen ja kieltojen jälkeen ei lopeta hyräilyä. Väittää matematiikan kirjan valehtelevan. Kommentoi laskutehtäviä "EI TÄTÄ VOI LASKEA" "EI TÄMMÖSTÄ LASKUA OLEKAAN". Muut oppilaat hämmästyneitä. Joulun jälkeen sanonut useasti että koulussa kidutetaan ja kaikki tuijottaa ja opettajat kiusaa. Heittelee kyniä ja kumeja."
Avustaja kirjoittaa ehkä enemmän tapauskohtaisia muistelmia päivistä. Tämän luettuani ja kokouksessa kuunneltuani jäin miettimään, miksei missään puhuta hyvistä päivistä ja hetkistä, että eikö siellä mikään onnistu. Reissuvihkokin oli syksyllä täynnä näitä juttuja, ja vasta kun pillastuin siitä niin rupesi silloin tällöin tippumaan nihkeitä "Päivä ok." -kommentteja. Taas pelottaa asennevamma poikaa kohtaan.
No kokousta johtava vararehtori lykkää seuraavan raportin kouraan, se on opettajalta. Eli poika on pienluokassa avustajan kanssa, mutta käy normaaliluokassa tietyillä tunneilla, koska kuitenkin kuuluu yleisopetukseen eikä hänellä ole älyssä mitään vikaa.
Normaaliluokan opettajan raportista:
"Poika vaatii itselleen paljon tilaa. Häiritsee muita oppilaita ja estää siten myös oman oppimisensa. Syyttää opettajaa kiusaamisesta. Muutaman viikon kuluessa ylilyönnit vähentyneet ja tilanne rauhoittunut. Työn ilo lisääntynyt. Sai silti formatiivisessä matematiikan kokeessa luokan heikoimman tuloksen. Mekaanisen lukemisen kokeessa lukee sanat suoraan ja ikätasoisesti."
Onhan tämän sävy jo positiivisempi, ja sikäli yllättävä, että kyseinen opettaja ei pidä minusta. Kuuluu siihen kategoriaan, jonka mielestä kaikki ongelmat koulussa liittyvät kasvatukseen koulun ulkopuolella. Tammikuun osaltahan se ei edes olisi ollut väärä päätelmä. Opettaja veisasi joulujuhlassa kovaa ja korkealta, ja oli selvästi sitä mieltä että äänen laatu ei ollut ratkaiseva tekijä vaan osallistuminen, ja niinpä minäkin veisasin kun satuin siinä liki olemaan. Hän ei ollut edes tervehtinyt minua tullessaan paikalle, mutta laulaessani sain palkitsevan silmäyksen ja muistin äkkiä, millaista oli olla ala-asteelainen. Juhlan päätyttyä hän tuli juttelemaan, joten liekö tuolla pienellä tapauksella ollut jotain merkitystä. Usein ihminen arvioidaan hyvin pienten asioiden perusteella.
Vaikka kyllä minua hiukan nyppii tuo "luokan heikoin tulos". Eikö siihen olisi voinut vain mainita, että tulos oli heikko, ilman kommenttia luokan tasosta? Varsinkin, kun sitä tasoa ei kuitenkaan mainittu lukemisen kokeessa, jossa poika pärjäsi.
Noniin. Sitten pääsimme viimeiseen raporttiin kokouksen esityslistan kohdassa kaksi: Koulun tilanne ja pojan päivän kulku. Raportti on iltapäiväkerhosta.
"Poika on impulsiivinen eikä hallitse hermojaan. Käytös näkyy huutamisena ja nyrkin lyömisenä pöytään. Katseet ärsyttävät häntä. Iltapäiväkodissa on yli 20 lasta. Suuressa ryhmässä toimiminen ei tunnu onnistuvan. Syksy oli huomattavasti tasaisempaa kuin alkanut vuosi. Pojan leikit ovat rajuja, mistä seuraa, että toiset lapset arastelevat leikkiä hänen kanssaan."
Tässä vaiheessa mulla on mennyt jo mielenkiinto koko asiaan. En ymmärrä kokouksen tarkoitusta, kaikki pojan ongelmat ovat olleet tiedossa kaikkien asianosaisten keskuudessa ja kaikista ongelmista on myös kotiin tiedotettu. Koulussa tiedetään minun vaikeasta keväästä ja siitä, miten herkästi poika näihin vaikeuksiin reagoi. Tunnen olevani syytettyjen penkillä, enkä ymmärrä mitä tällä kaikella ajetaan takaa. Halutaanko poika erottaa koulusta ja sitä pohjustetaan nyt? Mietin valmiiksi, miten siihen suhtautuisin. Pyhää vihaa järjestelmää kohtaan virtaa suoniini.
Ja nyt kun mietin asiaa, en saa mitään järkevää enää esille viimeisestä puolesta tunnista. Selitin mitä pystyn kotona tekemään, ja selitin mitä en pysty. Minä en repeydy joka asiaan enkä siihen suostu. Pyysin kärsivällisyyttä. Pyysin ettei poikaa kohtaan nousisi asennevammaa (ainakin yritin, sanojani en enää muista). Yritin kertoa, miten tärkeää on positiivinen palaute kaikille, eritoten pojalle, että miten paljon paremmin läksyjen teko kotona menee, jos antaa 5-10 kehua yhtä korjausehdotusta vastaan. Kysyin missä avustaja on ollut ongelmatilanteissa. Perheneuvolan edustus oli puolellani ja teki omia ehdotuksiaan miten päiviä voidaan parantaa, en kyllä niitä muista mutta olin äärimmäisen tyytyväinen heidän paikallaoloonsa ja siihen, miten he aina ovat pojan puolella.
Koulun puolesta ehdotettiin taas aamupalaa (tuhannennen kerran, hitto soikoon, he eivät ole paikalla tunkemassa sitä väkisin kurkkuun koska sitä on tuhansia kertoja yritetty). Ja ilmeisesti jonkinlaista lukujärjestyksen uudistamista. En ymmärtänyt. Tämän takia kokous? Lukujärjestyksen uusimisen takia? Istuin 45 minuuttia kuuntelemassa pojan ongelmista jotka tiedän kaikki erinomaisen hyvin jo ennestään sen takia, että opettaja saisi luvan muuttaa hänen lukujärjestystään?? Helvetin perkele. Enkä päässyt lukion matikan tunnille tämän takia, ja joudun tekemään lisätehtäviä korvatakseni poissaoloni saadakseni kurssin läpi saaketti.

0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home