(päähän)pistoja

Minä lyhyesti: 29-vuotias nainen. Valmistuin yo-laborantiksi 2.6.2006 - tällä hetkellä sijaisena terveyskeskus-laboratoriossa. Perheeseen kuuluu lisäkseni mies, 9v. poika ja kissa. Poika on diagnosoitu ADHD-lapseksi. Olen aktiivinen käsitöiden tekijä, aapelipelaaja sekä kirjoittaja - dekkaria ja lastenkirjoja pukkaa! Blogin nimi tulee paitsi ristipistotöistä, myös muista hullutuksista. ;)

maanantaina, kesäkuuta 26, 2006

Töitä, töitä ja eroa. Kovasti en ole jaksanut vapaa-ajallani tehdä muuta kuin nukkua, yritän jotain tehdä pojan kanssa joka päivä ja sitten luen, ja sitten itken ja sitten nukun. Ajatukset kiertävät kehää. Äidin kanssa asumisessa on tältä erää viimeinen viikko menossa, huh. Ei täällä voi surra, ei olla kuin kotonaan. Jos kotona ahdistaa, niin ei se täällä paljon paremmin ole. Hellettä ja tuskaa töissä, hymyillä potilaille, hikoilla niin saaketisti ja pohtia, että töiden jälkeen odottaa taas toinen työmaa. Kerrankin niin, että kun vaan sinne kotiin pääsisi ja saisi vain olla. Kun saisi maata ihan hiljaa ihan pimeässä. Mutta kun on meteliä ja menoa ja ihmisiä ja niiden tarpeita. Velvollisuuksia ja valvetiloja. Kaipaan miestä enkä kuitenkaan kaipaa. Jokin sisäinen minussa huutaa etten saa kaivata, ja kuitenkin on kuin minusta olisi puolet poissa. Ja onkin. Unelmieni kiintopiste, se mihin tähdättiin, tulevaisuus, olkapää, ystävä, rakastettu, lomat ja juhlat, arjet ja työt, yhteinen elämä. Nyt on toinen jalka haudassa, toinen vetää kuulaa. Onneksi on kynsiä jäljellä, joilla itseään eteenpäin kiskoa.

:D

Pakkohan tuommoselle itsesäälille ja dramatisoinnille on nauraa. Vaikka se purkautuikin lähinnä hysteerisessä muodossa kyynelten virratessa poskille. Sattuu. SATTUU!! Kaipa se joskus helpottaakin.



Kyllä Viivin ja Wagnerin positiivisuus on sitten hieno asia.

perjantaina, kesäkuuta 16, 2006

Kohtaamiani ihmeellisiä luonnonilmiöitä kuluneella viikolla:

1. vesirotta pesänrakennuspuuhissa yleisellä uimarannalla
2. kompastuva ja sen jälkeen nokalleen lentävä harakka
3. töyhtöhyyppä
4. opelin puhdistumiseen ei riittänytkään pelkkä vesipesu

ja

5. rakkaus voi alkaa ja päättyä hyvinkin omituisilla hetkillä.

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Soittivat sitten duunista että tulisitko jo aiemmin. Olen nyt pari päivää ollut taas töissä, on kivaa kun nyt samasta raadannasta saa palkkaa. :D
Olisihan se lomakin vielä maistunut.

Saas nähdä kuinka kauan toimii tämä järjestely, että asun vanhemmillani pojan kanssa arkipäivät kun käyn työssä samalla paikkakunnalla kuin he asuvat. Äiti on sitten pojan kanssa kun olen töissä. Nyt jo välillä vähän nyppii.

tiistaina, kesäkuuta 06, 2006

Meikä sitten meni ja valmistui viime perjantaina yo-laborantiksi, wohoo! :))

Olipas mukavat pippalot meillä luokkakavereiden kanssa, ja sunnuntaina sitten tuli suku kahvittelemaan. Sain kiitettävästi fyrkkaa, niin paljon ruusuja ettei ne mahdu edes ämpäriin ja läppärin! :) Niin ja muutamia koruja. En ole koruihminen, mutta nämä olivat niin kauniita että yritän opetella sellaiseksi.

Nyt sitten olen viikon pakkolomalla, ja sitten ensi maanantaina menen takaisin töihin siihen labraan missä olin työharjoittelussa.

Sain kaksi stipendiä, toinen tuli ammattitutkinnon puolelta hyvästä opintomenestyksestä (ka 4,5) ja toinen lukion puolelta, menestyksestä äidinkielen opinnoissa (laudatur). Poikakin oli saanut stipendin, se toi aika keskinkertaisen todistuksen kotiin - yksi rasti oli sentään ensimmäisessä sarakkeessa, eli se on erittäin taitava päässälaskuissa. Stipendi oli 3€ lahjakortti Hesburgeriin, ja sen se sai, koska on oikeudenmukainen, syvällisiä pohtiva ja vauhdikas oppilas. :)

Juhlat on juhlittu, pari tuttavapariskuntaa tulee vielä lauantaina drinkkeilemään ja sitten se on virallisesti kaikki ohi. Tosi haikea olo. Tulee ikävä, ei koulua eikä opiskelua, mutta niitä tupakkataukoja, kahvitunteja ja eritoten ihmisiä joiden kanssa niitä vietti. Pitkä yhteinen matka takana. Täytyy pitää yhteydet yllä, on sen verran ihania ihmisiä nämä laborantit.